daily drama

Muutoksia ja myllerryksiä

Milloin faksi vaihtui miukumaukuun ja milloin Satumaa oli IN? Drama Queenin perustajakolmikosta Jari Salonen penkoo keksilaatikkoaan ja muistelee toimiston vaiheita tähän päivään peilaten.

Mainostoimisto Satumaa perustettiin syksyllä 1996, ja ensimmäisiksi töikseen Saarisen Juha suunnitteli meille kolmelle yhteisen käyntikortin. Nokkelassa kapineessa oli pyörivä kiekko, josta käänsimme esiin omat tietomme ennen kuin ojensimme sen eteenpäin. Nimen ja osoitteen lisäksi oli neljä tärkeää numeroa; keskus, pöytäpuhelin, kännykkä ja faksi.

Olimme kortistamme todella ylpeitä. Ei väliä, vaikkei se tahtonutkaan mahtua tavalliseen käyntikorttikansioon, ei väliä, vaikka se happani parissa kuukaudessa, kun toimistomme väkimäärä kasvoi kolmesta neljään, ei väliä, vaikka kaikki eivät osanneetkaan pyöritellä sitä haluamallamme tavalla. Puutteistaan huolimatta se oli persoonallinen ja toimi mainiona keskustelunavaajana, kun haalimme Satumaahan ensimmäisiä asiakkaita.

Hienolta se näyttää vieläkin, mutta näin neljännesvuosisata myöhemmin huomio kiinnittyy nopeasti kahteen seikkaan — mitä kortissa on ja mitä siitä puuttuu.

Faksi? Milloin sen numero katosi yhteystiedoistamme? Pengon keksilaatikkoa, johon olen kerännyt muistoja matkan varrelta, mutten löydä vastausta. Tuossa käyntikortissa se vielä on, mutta tuosta se jo puuttuu. Muutoksen ajankohdasta minulle ei ole varmaa käsitystä. Tapulikadulla faksi on selvästi vielä laulanut, mutta muutossa nykyisiin tiloihimme reilut kymmenen vuotta sitten se ilmeisesti kannettiin suoraan ullakolle.

Entäpä sähköposti? Milloin miukumauku ilmestyi kuvaan? Ensimmäinen osoitteemme 'olipakerran@mainossatumaa.fi' oli komppanian yhteinen ja riitti meille mainiosti. Mailin sijasta luotimme enemmän reippaaseen lähettipoikaamme, joka kuljetti aineistot ja asiakirjat oikeisiin osoitteisiin muutamassa tunnissa. Jossakin vaiheessa saimme sitten henkilökohtaiset sähköpostit ja puodille kehiteltiin nettisivut osoitteeseen www.satumaa.eu. Tuo eu-pääte aiheutti joskus ongelmia, ja tärkeät viestimme joutuivat vastaanottajan roskapostisuotimien hampaisiin.

2000-luvun alussa lomakkeidemme kulmaan ilmestyi IN-ketjun tunnus. IN oli kansainvälinen itsenäisten toimistojen yhteenliittymä, jonka kelkassa viihdyimme vain muutaman vuoden. Ketjun toimintaperiaatteet olivat ylevät, mutta todellisuus pyöri enemmän matkustelun kuin varsinaisen mainostoimistobisneksen ympärillä. Lopulta jouduimme myöntämään, että jäsenyys oli ylellisyys, johon meillä ei ollut varaa. Ainakaan toistaiseksi emme ole päätöstämme katuneet.

Satumaa pärjäsi omillaan. Kasvoimme pienestä keskisuuren kautta suureksi, avasimme toimistot Helsinkiin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan, vaihdoimme nimeä ensin kerran, sitten toisenkin ja nyt olemme siis Drama Queen Communications Oy.

Omien säätämistemme ohessa myös maailma ympärillämme on vuosien saatossa ollut melkoisessa myllerryksessä. Osaan muutoksista olemme osanneet varautua ennalta, mutta osa on yllättänyt meidät ikävästi housut kintuissa. Älypuhelimien tulo — tai digitaalinen konvergenssi, niin kuin ennen hienosti sanottiin — kuului ensin mainittuihin, ja kampanjasuunnittelun painopiste on meillä siirtynyt suhteellisen kivuttomasti perinteisestä printtimateriaalista digitaalisiin medioihin. Sen seurauksena joukkoomme on ilmestynyt aivan uudenlaisia ammattilaisia devaajista somestrategeihin.

Ikäviin yllätyksiin kuuluu tietenkin korona. Harvassa tosin lienevät ne yritykset, jotka ovat swotteja laatiessaan osanneet ottaa huomioon pandemian mahdollisuuden, ja ainakin nyt huhtikuun 2021 lopulla näyttää siltä, että siitäkin selvitään.

Muutoksista ja myllerryksistä huolimatta yksi asia on yhä samalla tolalla kuin 25 vuotta sitten, ja se on luovuuden merkitys kaikessa viestinnässä. Hienoinkaan koodi tai suurinkaan budjetti ei auta, jos sanomalta puuttuu vastaanottajaa puhutteleva kärki. Se voi olla yllättävä visuaalinen ilme, oivaltava otsikko tai jopa perinteinen hintaetu, kunhan se vain esitetään kohderyhmää kiinnostavalla tavalla.

Kauan, kauan sitten se oli jokirannan punaisessa torpassa kehitelty käyntikortti, joka sai potentiaaliset asiakkaat katsomaan meitä hieman tarkemmin ja kysymään, mitä olimme tulleet heille tarjoamaan.

Tavallista parempaa mainontaa, me vastasimme ylpeinä, ja sillä tiellä olemme edelleen.

Jari Salonen