Tulen aina muistamaan, kun tapasin Freddy Kruegerin
Se oli kaunis kesäpäivä Elmstreetillä. No ei ollut, vaan Sulppukujalla, syvällä Itä-Suomessa 80-luvun lopulla. Olin toisella tai kolmannella luokalla ja ystäväni kutsui minut heille katsomaan Emmanuelle-elokuvaa. Sen kohtauksia ja kuvakulmia oli jo kerrostalon kentällä sanoin kuvailtu. Kaverini mummo, joka oli lapsenvahtina, oli kuitenkin sitä mieltä, ettei Emmanuelle ollut sopivaa katsottavaa sen ikäisten herkille silmille. Pettyneinä päätimme sitten katsoa elokuvan Painajainen Elmstreetillä. Freddy Krueger, tuo veitsihansikkaallaan unen ja valveen rajamailla operoiva lastentappaja, oli mummon mielestä sopivampaa seuraa. Muistan sen vieläkin, koska pelotti niin saakelisti. Muistan myös Raptorin keikan työväentalolla, Ruutibubbiksen ja Den Glider In -kappaleen kertosäkeen melkein oikein. Tosin eri syistä kuin pelon takia.
Ylivoimaisesti suurin osa nähdystä, kuullusta, maistetusta ja haistetusta unohtuu alle sekunnissa. Osa havainnoista jää kuitenkin pyörimään aivosolujen verkostoihin toviksi ja jos hyvin käy, niin syvän unen aikana se piirtyy muistijäljeksi aivokuoreen. Tie pitkäkestoisempaan säilömuistiin käy toiston kautta, ainakin kun kyse on PIN-koodista, mainoshokemasta tai puolison syntymäpäivästä. Pitkäkestoisempaan muistiin on kuitenkin olemassa myös oikotie: tunne. Mitä voimakkaampi tunne herää, sitä todennäköisemmin se jättää muistijäljen. Ja vain ne asiat, jotka ihminen muistaa, voivat vaikuttaa mielipiteisiin ja ohjata käyttäytymistä. Tietoisesti ja tiedostamatta.
Toisinaan mainostajalle riittää, että asiakas ottaa kahden sijasta kolme, klikkaa banneria tai päättää kokeilla sitä fetapiirakkareseptiä. Mutta jos markkinointitoimenpiteellä tahdotaan muuttaa viestin vastaanottajan tapaa ajatella, niin ehkä oleellisin kysymys luovaa ideaa valittaessa on: Onko tässä jotain sellaista, mikä jää mieleen?
Ohjaaja-käsikirjoittaja Wes Craven sai idean elokuvaansa Painajainen Elmstreetillä lehtijutusta, jossa kerrottiin Laosista pakolaisina Amerikkaan saapuneesta perheestä. Perheen teini-ikäinen poika kärsi niin rankoista painajaisista, että pelkäsi kuolevansa, jos nukahtaa. Eräänä iltana, kun poika viimein nukahti, vanhemmat huokasivat helpotuksesta. Yöllä he heräsivät pojan huutoon ja löysivät hänet kuolleena vuoteestaan. Huoneesta löytyi myös kahvinkeitin ja syömättä jätetyt nukahtamislääkkeet. Aika vahva tarina ilman sitä veitsihanskamiestäkin.
**
Kai Seppänen
Kirjoittaja on AD, joka ei vieläkään ole nähnyt Emmanuellea, mutta haluaisi luoda jotain yhtä kuolematonta kuin Freddy.
